Case: Puolustusvoitto kirjanpitorikoksen syytteistä
Käräjä- ja hovioikeudessa olemme puolustaneet tilitoimiston toimitusjohtajaa, joka vapautettiin lainvoimaisella tuomiolla syytteestä törkeästä kirjanpitorikoksesta.
Edustamamme toimitusjohtajan osittain omistama tilitoimisto tuotti taloushallintopalveluja asiakasyritykselleen. Toimitusjohtajaa syytettiin yhdessä tilitoimiston asiakasyrityksen toimitusjohtajan kanssa törkeästä kirjanpitorikoksesta.
Syytteen perusteena oli väite siitä, että päämiehemme ja asiakasyrityksen toimitusjohtaja olisivat yhdessä vaikeuttaneet oikean ja riittävän kuvan saamista yhtiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta tilanteesta laiminlyömällä liiketapahtumien kirjaamisen niin, että kirjaukset eivät olisi perustuneet asianmukaisiin tositteisiin. Syyttäjän mukaan tämä toiminta olisi täyttänyt törkeän kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön. Syyttäjä oli kuitenkin myöntänyt, että juoksevan kirjanpidon kirjaukset ja tilinpäätös oli tehty oikein.
Törkeän kirjanpitorikoksen määritelmä rikoslaissa edellyttää sekä teon tunnusmerkistön (kuten kirjauksen laiminlyönnin, väärien tai harhaanjohtavien tietojen merkitsemisen tai kirjanpitoaineiston hävittämisen, kätkemisen tai vahingoittamisen) että seuraustunnusmerkistön täyttymistä. Toisin sanoen teon tulee johtaa siihen, että oikean ja riittävän kuvan saaminen kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksista tai taloudellisesta asemasta vaikeutuu – käytännössä niin, että tilinpäätöksen tuloslaskelma ja tase ovat väärin.
Tässä tapauksessa törkeätä, perusmuotoista tai edes tuottamuksellista kirjanpitorikosta ei ollut tuomioistuimien tuomioiden perusteella tapahtunut syytteessä kuvatulla tavalla. Syyttäjä väitti, että toiminta ei ollut täyttänyt Kirjanpitolautakunnan vuonna 2015 antaman ohjeen mukaisen hyvän kirjanpitotavan vaatimuksia, ja olisi samalla täyttänyt törkeän kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön. Kirjapitolautakunnan vuonna 2015 antamassa ohjeessa edellytetään, että tositteiden perusteella toinen kirjanpitäjä voisi toteuttaa kirjanpidon samalla tavalla kuin se oli toteutettu alun perin. Tämä tulkinta ei kuitenkaan perustunut lakiin, kuten käräjäoikeus ja hovioikeus ovat tuomioissaan käytännössä todenneet.
Se, että tietyt liiketapahtumat oli kirjattu ilman asianmukaista tai alkuperäistä aineistoa ja luottaen annettuihin selvityksiin, ei ollut rikollista toimintaa, vaikka se saattaa olla vastoin hyvää kirjanpitotapaa. Väitetyn menettelyn ei myöskään voitu katsoa täyttävän kirjanpitorikoksen tunnusmerkkejä. Tapauksessa oli käytetty erilaisia muistiotositteita, joista osa oli parempia ja osa heikompia. Asiassa kuultujen todistajien mukaan muistiotositteiden käyttäminen, kun alkuperäistä tositetta ei ole saatu, ei ole mitenkään poikkeuksellista.
Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että liiketapahtumien kirjaamista ei ollut laiminlyöty, koska kaikki liiketapahtumat oli kirjattu ja tiliöinnit oli tehty asianmukaisesti eikä edes väitteitä virheellisestä kirjanpidosta ollut esitetty syytteessä.
Hovioikeudessa keskityttiin siihen, olivatko tilitoimiston tekemät kirjaukset perustuneet puutteellisiin tositteisiin ja vaikuttaisiko tämä oikean ja riittävän kuvan saamiseen yhtiön toiminnasta tai taloudellisesta tilanteesta. Vaikka tositteiden sisältö todettiin puutteelliseksi, se ei täyttänyt kirjanpitorikoksen tunnusmerkkejä. Lisäksi, koska mitään liiketapahtumia ei ollut jätetty kirjaamatta, kirjanpito ei voinut vaarantaa oikean ja riittävän kuvan saamista tilinpäätöksestä.
Lopputuloksena edustamamme toimitusjohtaja vapautettiin kaikista syytteistä sekä käräjä- että hovioikeudessa, ja valtio määrättiin korvaamaan päämiehemme oikeudenkäyntikulut.
Tuomio on lainvoimainen.
Lue lisää yritystoimintaan liittyvistä rikosoikeuden palveluistamme.
