Case: Merkittävä ennakkotapaus säätiöoikeudesta Korkeimmasta oikeudesta
Asianajotoimisto Nordian asianajajat Antti Hannula ja Pinja Hoffrichter avustivat menestyksekkäästi Riihi Säätiö s.r:ää säätiöoikeutta koskevassa ennakkotapauksessa korkeimmassa oikeudessa (KKO:2024:35). Korkein oikeus vahvisti näkemyksemme lain tulkinnasta ja tuomio annettiin alkukesästä asiakkaamme Riihi säätiön eduksi.
Nordian ja Riihi säätiön yhteiset kokemukset alkoivat vuonna 12.2.2008 siitä, kun asianajaja Hannula edusti säätiövalvontaa eli Patentti- ja rekisterihallitusta, joka vaati Riihi säätiötä lakkautettavaksi tai säätiön koko hallitusta erotettavaksi. Perusteena PRH:n vaatimuksessa oli, että säätiön hallitus oli toiminut vastoin omia sääntöjään ja vastoin säätiölakia. Ensin käräjäoikeus määräsi säätiön lakkautettavaksi, mutta hovioikeuden lainvoimaiseksi jääneessä ratkaisussa päädyttiin sen sijaan erottamaan Riihi säätiön hallitus, mutta säätiön lakkauttamista ei määrätty.
Lakkauttamista koskevassa tapauksessa säätiöllä oli oma asianajajansa. Lisäksi säätiön hallitus päätti, että säätiö kustantaa hallituksen jäsenille omat asianajajansa.
Kun hovioikeus päätti erottaa säätiön hallituksen, valittiin säätiölle uusi hallitus. Kun entistä hallituksen jäsentä edustanut asianajotoimisto laskutti toimeksiannostaan säätiötä, totesi säätiön uusi hallitus, ettei ole sen edun ja tarkoituksen mukaista maksaa entisen hallitusten jäsenten asianajokuluja asiassa, jossa arvioitiin hallitusten jäsenten toiminnan asiattomuutta säätiön toiminnassa. Kyse ei ollut säätiölle kuuluvasta kulusta ja maksaminen olisi ollut säätiölain ja säätiön sääntöjen vastaista.
Korkeimman oikeuden ennakkotapaus koskee sitä, saiko säätiö pätevästi sopia ja sen jälkeen maksaa entisten hallituksen jäsenten oikeudenkäyntikuluja edellä kuvatussa oikeudenkäynnissä. Korkein oikeus linjasi erittäin selkeästi, että päätös oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta oli mitätön, sillä se oli säätiölain ja säätiön tarkoituksen vastainen. Säätiön edustajan kelpoisuus tehdä oikeustoimia säätiön puolesta on vanhan säätiölain vakiintuneen ja oikeuskirjallisuudessa hyväksytyn tulkinnan mukaan rajautunut säätiön tarkoituksen mukaisiin toimiin. Toisin kuin käräjä- ja hovioikeus, vapautti korkein oikeus säätiön velvollisuudesta maksaa asianajotoimiston laskut ja määräsi toimiston korvaamaan säätiölle perintäoikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa.
Korkein oikeus katsoi, että säätiön sitoutumiselle maksaa hallituksen jäsenten oikeudenkäyntikulut ei ollut säätiön sääntöihin kirjattua tarkoituksen mukaista perustetta, joten säätiön hallitus oli sopimuksen tehdessään ylittänyt kelpoisuutensa. Sopimus asianajotoimiston palkkiosaatavien maksamisesta ei sitonut säätiötä.
