Nordia Law

Määritelmä

Perusteettoman edun palautus on yksi siviilioikeuden periaatteista, joka tähtää oikeudenmukaisuuden toteutumiseen varallisuussuhteissa. Perusteeton etu tarkoittaa tilannetta, jossa joku saa varallisuutta tai muuta taloudellista hyötyä ilman oikeudellista perustetta toisen kustannuksella: toisen menetystä vastaa toisen saama hyöty. Tämä voi tapahtua esimerkiksi erehdyksen, sopimuksen pätemättömyyden tai muun syyn vuoksi, joka tekee edusta oikeudettoman.

Suomen lainsäädännössä ei ole yleissäännöstä perusteettoman edun palautuksesta. Kuitenkin useat julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset säädökset käsittelevät perusteettoman edun palautusta ja tunnistavat sitä koskevat periaatteet. Lainsäädännön ja oikeuskäytännön kautta on muotoutunut yleisperiaate, jonka mukaan perusteettomat varallisuudensiirrot tulee oikaista.

Palautuksen edellytykset

Suorituksen peruuttamiseen ei sovellu vahingonkorvausoikeus eikä sopimusoikeus, koska osapuolten välillä ei välttämättä ole sopimusta. Perusteettoman edun palautuksen soveltamiseksi täytyy täyttyä kolme perusedellytystä:

1. Etu eli hyöty: Edun saajan on tullut saada jotakin etua tai hyötyä. Etu voi olla monenlaista, kuten rahamaksu, työsuoritus jonkun hyväksi taikka esineen hallussapito tai käyttöoikeus.
2. Perusteettomuus: Edun on oltava perusteeton, eli edun saajalla ei ole ollut oikeudellista perustetta edun saamiseen. Etu voidaan katsoa perusteettomaksi, jos esimerkiksi antajan tarkoitus ei ole ollut antaa etua saajalle tai etu on tarkoitettu toiselle henkilölle. Esimerkkinä voidaan antaa myös yrityksen tarjoama palvelu taholle, joka ei ole sitä tilannut tai vaikka työntekijän erehdyksessä saamat lomapäivät taikka vuokralaisen jäädessä asumaan asuntoon, vaikka vuokrasopimus on päättynyt.
3. Hyötyminen toisen kustannuksella: Edun saaminen on tapahtunut toisen henkilön kustannuksella. Perusteettomasti saadun edun on oltava syy-yhteydessä siihen, että etua antaneelle osapuolelle on syntynyt menetys. Edun palauttamiselle ei ole perustetta, jos etua ei vastaa samanlainen menetys.

Perusteettoman edun palautuksessa on oikeudellisesti kysymys siitä, että perusteettomasti saatu etu palautetaan sen omistajalle. Jollei etua voida palauttaa, palautusvelvollisen on korvattava sen arvo. Lähtökohtana on saadun edun palauttaminen, ei tapahtuneen vahingon korvaaminen.

Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on katsottu, että perusteettoman edun palautus ei ole sopimusrikkomuksen seuraus, vaan sopimusperusteinen vahingonkorvaus.  Niin ikään perusteettoman edun palautusta ei tule myöskään käyttää sopijapuolten välisen suhteen tasapainottamiseksi niin, että sopimussuhteessa saavutettaisiin jonkinlainen tasapainotila.

Palautuksen vaatiminen

Kun palautusta vaativa eli velkoja huomaa perusteettoman edun menetyksen, on hänen ryhdyttävä viipymättä toimiin ja asian selvittämiseen. Jos velkoja ei reklamoi ajoissa, hän saattaa menettää puhevaltansa asiassa. Reklamaation tekemättä jättäminen voi johtaa siihen, että perusteettoman edun palautusvaatimus raukeaa. Tämä korostaa osapuolten velvollisuutta toimia aktiivisesti ja huolellisesti oikeusperusteiden tarkistamisessa.

Perusteettoman edunsaajan menettelyn ei tule olla vilpillistä eikä edunpalautuksen edellytyksenä ole tuottamus. Velvollisuus palauttaa perusteeton etu voi kuitenkin väistyä vastaanottajan vilpittömän mielen suojaamiseksi. Pitkään jatkunut käytäntö saattaa synnyttää käytännön sitovuutta koskevia perusteltuja odotuksia. Tällaisessa tilanteessa edunsaaja saattaa vilpittömässä mielessä olettaa olevansa oikeutettu saamaansa etuun. Vaikka perusteeton etu on palautettava, vilpittömän mielen suojaaminen saattaa vaikuttaa palautusvelvollisuuden laajuuteen. Pitkän ajan kuluminen ja edunsaajan vilpitön mieli voivat olla perusteita kohtuullistaa ja sovitella edun palauttamista. Velvoiteoikeudessa pyritään yleensä suojaamaan vastapuolen käyttäytymisen perusteella syntynyttä vilpitöntä mieltä.

Perusteettoman edun palautusvaatimuksiin soveltuu yleiset vanhentumisajat. Vanhentumislain mukaan vaatimus vanhenee kolmen vuoden kuluessa siitä, kun velkoja sai tietää erehdyksessä tehdystä maksusta, sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta ja perusteettoman edun saajasta.

Mikäli perusteettoman edunsaaja ei suostu palauttamaan saamaansa etua taikka korvaamaan edun arvoa, voi velkoja vaatia, että käräjäoikeus velvoittaa edunsaajan kyseessä olevaan palautukseen.

Johtopäätökset

Perusteettoman edun palautus on keskeinen periaate oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi varallisuussuhteissa. Se varmistaa, että ilman oikeusperustetta saadut edut palautetaan oikeutetulle osapuolelle. Perusteettoman edun käsitteen soveltaminen on moninaista, ja jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti olosuhteiden ja oikeudellisten periaatteiden valossa. Palautusvaatimusten yhteydessä on huomioitava sekä aktiivinen reklamaatiovelvollisuus että vanhentumissäännökset.