W&I-vakuutuksen katvealueet

W&I-vakuutuksen katvealueet

Warranty and Indemnity -vakuutus eli W&I-vakuutus on viime vuosina vakiinnuttanut asemansa suomalaisissa yrityskaupoissa. Kyseessä on räätälöity vakuutustuote, jolla yrityskaupan osapuolet siirtävät kauppaan liittyviä riskejä vakuutusyhtiölle. Parhaimmillaan W&I-vakuutus palvelee sekä ostajaa että myyjää, mutta käytännössä sen kattavuus ymmärretään usein todellista laajemmaksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan, mistä W&I-vakuutuksessa on kyse ja mitkä ovat sen tyypilliset katvealueet.

Mikä on W&I-vakuutus?

Yrityskaupassa myyjä antaa tyypillisesti laajan joukon vakuutuksia, jotka liittyvät kohdeyhtiön tilaan. Kauppakirjaan nämä kirjataan niin sanottuina myyjän vakuutuksina (engl. representations and warranties), joissa myyjä takaa, että hänen antamansa tiedot kaupan kohteesta ovat oikeat ja kaupan kohde on siinä kunnossa kuin myyjä on esittänyt.

W&I-vakuutuksella osapuolet siirtävät vastuun näiden vakuutusten rikkomisesta vakuutusyhtiölle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ostaja hakee korvausta vakuutusyhtiöltä myyjän sijaan. Vakuutus tarjoaa ostajalle saman suojan kuin kauppakirja, mutta korvauskanava on eri.

Osapuolet voivat ottaa vakuutuksen joko myyjän tai ostajan nimiin, mutta markkinakäytäntö on siirtynyt selvästi ostajan vakuutuksen suuntaan. Syy tähän on käytännöllinen: ostaja voi hakea korvausta suoraan vakuutusyhtiöltä ilman, että hänen tarvitsee ensin esittää vaatimuksia myyjää kohtaan. Tämä poistaa riskin myyjän maksukyvyttömyydestä korvausvaatimuksen esittämishetkellä. Osapuolet voivat neuvotella kustannusten jakautumisesta osana kaupan kokonaisehtoja. Käytännössä maksajana on useimmiten ostaja, mutta myyjä voi osallistua kustannuksiin esimerkiksi hinnoittelun kautta.

W&I-vakuutuksen hyödyt myyjälle ja ostajalle

Myyjän näkökulmasta W&I-vakuutuksen suurin hyöty on niin sanottu clean exit, eli se, myyjä voi vastaanottaa kauppahinnan kokonaan ja irtautua kohdeyhtiöstä täysin ja lopullisesti ilman merkittäviä riskejä ja takuuvastuita. Ostajan kannalta hyöty on hieman suorempi. Vakuutusyhtiön maksukyky on myyjää varmempi, joten korvauksen saaminen on todennäköisempää.

Vakuutus voi myös turvata osapuolten yhteistä etua tilanteissa, joissa osapuolet jatkavat yhteistyötä kaupan jälkeen. Tällainen tilanne on käsillä esimerkiksi silloin, kun myyjä jatkaa yhtiön johdossa yrityskaupan jälkeen ja osapuolet pyrkivät ennaltaehkäisemään mahdollisia ristiriitoja.

Vakuutusturvan viisi tyypillistä katvealuetta

W&I-vakuutuksen käytännön haasteet eivät useimmiten johdu siitä, että vakuutus olisi huonosti laadittu. Yleensä ongelmana on se, että vakuutusturvan laajuus ymmärretään todellista kattavammaksi. Alla on kuvattu viisi tyypillistä tilannetta, joissa vakuutusturva ei toteudu odotetulla tavalla.

1. Riski oli tavalla tai toisella ”tiedossa”

W&I-vakuutus kattaa vain tuntemattomat riskit. Jos ostaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää jostakin seikasta ennen kauppaa, vakuutus ei kata siitä aiheutuvaa vahinkoa. Tämä koskee myös due diligence -tarkastuksessa havaittuja löydöksiä. Niiden osalta osapuolten on sovittava vastuunjaosta erikseen.

Kynnys sille, että riskin katsotaan olleen ostajan tiedossa, on käytännössä melko matala. Vakuuttaja voi jälkikäteen katsoa riskin olleen tiedossa, vaikka ostaja ei olisi pitänyt kyseistä seikkaa merkityksellisenä. Ostajan kannattaa varautua tähän jo kauppavaiheessa. Käytännön keinoja ovat esimerkiksi myyjän erityisten sitoumusten kirjaaminen kauppakirjaan sekä sopiminen siitä, miten myyjä vastaa niiden toteuttamisesta tai niihin liittyvistä kuluista. Vaihtoehtoisesti ostaja voi pyrkiä neuvottelemaan kauppahinnan alentamisesta löydöstä vastaavalla määrällä.

2. Kyse on tulevaisuuden riskistä, ei menneestä virheestä

W&I-vakuutus kattaa vain olemassa olevia olosuhteita ja menneisyyteen liittyviä virheitä myyjän antamien vakuutusten osalta. Tämä rajaus ymmärretään käytännössä usein väärin. Ostaja saattaa olettaa vakuutuksen suojaavan myös tilanteissa, joissa kohdeyhtiön liiketoiminta ei kehity odotetulla tavalla, vaikka näin ei ole. Vakuutus ei ole tae liiketoiminnan tulevasta menestyksestä, eikä se korvaa esimerkiksi maineen menetystä tai osakkeiden arvon alenemista. Se suojaa ainoastaan tilanteissa, joissa myyjän antamat tiedot kohdeyhtiön tilasta ovat olleet virheellisiä kaupantekohetkellä.

3. Tietyt riskilajit on suljettu systemaattisesti vakuutusturvan ulkopuolelle

W&I-vakuutukset sisältävät lähes aina vakiomuotoisia rajoituksia, jotka sulkevat tiettyjä riskilajeja vakuutusturvan ulkopuolelle joko kokonaan tai osittain. Tyypillisesti tällaisia ovat tietyt veroriskit, ympäristövastuut, eläkevastuut sekä erilaiset sääntely- ja vaatimustenmukaisuusriskit.

Käytännössä tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa myyjän kyseiset seikat kirjataan kauppakirjaan vakuutuksina, mutta W&I-vakuutus ei lopulta kuitenkaan kata niitä. Riski on siis paperilla katettu, mutta ei käytännössä vakuutettu. Tämä luo katvealueen, joka jää ostajan vastattavaksi.

Tähän on kuitenkin mahdollista varautua. Osapuolet voivat sopia erillisistä riskienjakomekanismeista, kuten kauppahinnan alentamisesta tiettyä riskiä vastaavalla määrällä. Vaihtoehtoisesti osapuolet voivat hankkia kyseiselle riskille erillisen vakuutuksen.

4. Due diligence ei ole ollut riittävän kattava

W&I-vakuutus ei ole itsenäinen riskinhallintatyökalu, vaan rakentuu aina ostajan suorittaman due diligence -tarkastuksen varaan. Tarkastuksen laatu ja laajuus heijastuvat suoraan vakuutuksen kattavuuteen. Mitä paremmin tarkastus on tehty ja dokumentoitu, sitä laajemman vakuutusturvan vakuuttaja on valmis myöntämään. Jos due diligence on puolestaan tehty kiireessä, rajattu suppeaksi tai sen dokumentaatio on puutteellista, vakuuttaja voi jättää tiettyjä riskejä kokonaan vakuutuksen ulkopuolelle tai kaventaa vakuutussuojaa niiden osalta merkittävästi.

Käytännön ongelmaksi muodostuu usein se, että due diligencen laajuudesta tingitään kustannus- tai aikataulusyistä juuri niissä kaupoissa, joissa W&I-vakuutuksen ajatellaan kompensoivan tätä tinkimistä. Logiikka on kuitenkin päinvastainen, koska vakuutus ei korvaa puutteellista valmistelua, vaan edellyttää sitä.

5. Vahingon näyttäminen ei ole suoraviivaista

Vaikka vakuutus olisi periaatteessa voimassa, korvauksen saaminen edellyttää, että ostaja pystyy osoittamaan vahingon, sen suuruuden ja syy-yhteyden myyjän antamaan virheelliseen vakuutukseen. Kysymykset siitä, miten vahinko määritellään, miten arvon aleneminen lasketaan tai miten syy-yhteys osoitetaan, voivat johtaa merkittäviin erimielisyyksiin vakuuttajan kanssa, ja lopputulos voi jäädä selvästi odotettua heikommaksi, vaikka vahinko olisi periaatteessa kiistaton.

Miten katvealueisiin voi varautua?

W&I-vakuutus on tehokas riskinhallintatyökalu, mutta vain silloin, kun sen rajat tunnetaan. Yleisin käytännön ongelma ei ole yksittäinen poikkeamalauseke vaan kokonaisuus. Ostaja olettaa siirtäneensä riskin vakuuttajalle, myyjä olettaa vapautuneensa vastuusta, ja todellisuudessa osa riskeistä jää näiden oletusten väliin, usein huomaamatta siihen asti, kun vahinko on jo realisoitunut.

Katvealueet eivät ole väistämättömiä. Ne syntyvät tyypillisesti silloin, kun vakuutusehtojen, kauppakirjan ja due diligence -aineiston yhteensovittamiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota ennen kaupan toteutusta. Tämä edellyttää, että vakuutusta ei käsitellä erillisenä tuotteena vaan osana kaupan kokonaisrakennetta jo siitä hetkestä lähtien, kun vakuutuksen hankkimista aletaan harkita. Oikea-aikainen oikeudellinen neuvonta on tässä ratkaisevassa roolissa. Se varmistaa, että vakuutus suojaa siellä, missä sen odotetaan suojaavan, ja että jäljelle jääviin riskeihin on varauduttu muilla keinoilla.